O-konomiyaki

Tästä voi selviytyä miellyttävän halvalla. O-konomiyaki on vehnäjauho-kaalilettu, jossa voi olla näiden kahden aineksen lisäksi melkein mitä tahansa. Japaniassa tämänkin valmistamiseen on erilaisia näkökulmia. Jokin valmistustapa on tyypillinen jollekin alueelle ja niin etiäpäin. En ihmettelisi, vaikka letun vääntämiselle olisi erilliset, nimetyt koulukunnat ;) Tämä on sitten Hatsu Arashi Ryu -kaalilettunen.

Paikallisesta Aasia-ruokamarketista (Asian Food tms.) löytyisi tämän letun valmistamiseen ihan erillistä jauhetta, mutta kun ohjeet ovat japaniksi eikä meikäläisen kielitaito vielä taivu niin pitkälle. Dashilientäkään ei nyt ollut saatavilla. Sitä vähän "hienommassa" ohjeessa käsketään käyttää.

O-konomiyaki yhdelle kirjasta Umami- japanilainen ruokakulttuuri

1dl vehnäjauhoja
1dl dashilientä
1 kananmuna
noin 100g kaalia
noin 100g purjoa
100g katkarapuja/mustekalaa/kalmaria/porsasta

Hatsun o-konomiyaki enemmän kuin yksi lettu

2 1/4dl vehnäjauhoja
2dl vettä
1 muna
kaalia
tuoreita herkkusieniä
kesäkurpitsaa
kinkkusuikaleita

Ja miten se tehdään... Kaali (ja purjo) silputaan ohuiksi suikaleiksi. Vesi (dashiliemi), jauhot ja muna vatkataan tasaiseksi taikinaksi (kuten letuissa, ei tehdä sitkeää möhnää). Lisätään kaali (ja purjo) taikinaan. Pilkotaan muut ainekset pieniksi (suikaleiksi, vaikka) ja lisätään taikinaan. Paistetaan niin kauan, että pintaan on tullut väriä ja mössö alkaa jähmettyä. Käännetään lettu ja toistetaan. Aikaa kypsymiseen menee kohtalaisen pitkään. Itselläni tämä onnistui vasta parin koevedoksen jälkeen. Letun kuuluisi olla noin parin sentin paksuinen. Älyttömän paksua möhkylää saa paistella todella kauan ja pinta ehtii palaa tai sisus jää raa'aksi.

Lettu tarjotaan okonomi-soosun eli kastikkeen kera. Kastiketta löytyy ainakin paikallisesta (Jyväskylä) jo mainitusta Asian foodista. Helsingissä ainetta on aika varmasti tarjolla Tokyokanissa. Letun päälle voi myös ripotella tonnikalahiutaleita tai aonori-merilevää, jos niitä sattuu olemaan. Minulla ei ole. Lisukkeeksi käy myös majoneesi.



Lisähuomautuksena, että mikäli käyttää sipulia, se tykkää hyvin helposti kärähtää. Samoin tekee paprika toisinaan, jos huonosti käy tai jos on yhtä tumpelo kuin minä ;)

Lähteenä käytetty mainittua Umami-kirjaa, joka on äärimmäisen loistava teos japanilaisesta ruoasta, ja muistikuvia jostakin blogista.

Sattumoisin oli nälkä koko päivän syömättömyyden jälkeen, joten en käyttänyt suotta aikaa lätyn muotoiluun ja asetteluun kuvausta varten.

-Hatsu Arashi