Unelmatorttu

Unelmatorttua tuli tehtyä viimeksi joskus yläasteella. Siitä on tullut haaveiltua jo pari vuotta (yläasteesta sentään on hiukan enemmän aikaa). Eipä vain ole tullut tehtyä missään välissä. Nyt kuitenkin löytyi soveltuva tekosyy: kevyttä illanviettoa Neïnun kanssa pitkän treenipäivän päätteeksi. Valkoviiniä, saunomista ja herkkuja. Hatsu Arashi tarttui toisena päivänä peräkkäin toimeen ja alkoi taiteilla kasaan torttupohjaa sopivasti ennen päivän harjoituksia seuraavan päivän rentoutumista varten.

Unelmatortun pohjaan löytyy ohjeita vaikka millä mitalla. Tällä kertaa uhriksi osui Sokeripilven blogin pohjaohje. Täytteestä käytiin Neïnun kanssa hiukan keskustelua. Minä haaveilin kermarahkatäytteestä Marianne-rouheella kun taas Neïnu ilmaisi ihastustaan minttu-Dominoihin tai minttusuklaaseen. Päädyin kompromissiin ja käytin Fazerin Marianne-suklaata ja mansikka-vadelmahilloa.

Pohja

4 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kananmunat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Munien kannattaa olla huoneenlämpöisiä, sillä ne vatkautuvat silloin paremmin. Vaahto on valmista sitten kun vaahdolla roiskitut kuviot jäävät koholle lopun vaahdon pintaan. Tällä kertaa jaksoin sekoittaa kuivat aineet erillisessä kulhossa ja siivilöidä ne vaahdon joukkoon. Kuivat aineet sekoitetaan varovasti vaahtoa nostelemalla. Ei kuitenkaan kannata olla ylivarovainen ellei halua järjettömän isoa jauhopaakkua torttupohjaansa.

Pohjaa paistetaan 225 asteessa 5-6 minuuttia. Tavara on kypsää kun pohja irtoaa reunoilta leivinpaperista suosiolla. Meikäläisen uunilla tuppaa olemaan ongelmana, että luukun läheltä ei paisteta kunnolla, joten pohja piti kääntää siinä neljän minuutin jälkeen.

Jonkin aikaa jäähdytelty lätty kieräytetään sokeroidulle leivinpaperille. Ei ole pakko sokeroida, jos ei halua tai jos päällystää tortun jollain. Pohjan jäähtymistä odotellessa on kätevästi aikaa sotkea täytettä kasaan.

Hatsun täyte

2dl kuohukermaa
1 purkki (Valion) maitorahkaa
vähän sokeria
vähän vanilliinisokeria
noin 3/4 levyä Fazerin Marianne-suklaata
vähän mansikka-vadelmahilloa

Vaahdotetaan kerma ja heitetään vähäsen sokeria joukkoon, jos halutaan. Kyllä se pelkkä suklaakin riittää. Sotketaan joukkoon rahka. Piti nyt mainita erikseen, että Valion kun esimerkiksi Ehrmannin rahka on mielestäni paljon miedompaa tavaraa. Ei ollenkaan niin hapanta ja koostumuskin on hienoisesti erilainen.

Suklaalevylle tarjotaan veistä. Jos näpertelee veitsen ja leikkuulaudan kanssa, sipulilta onnellisesti löyhkäävä lauta on syytä peittää leivinpaperilla ellei välttämättä halua lisäaromia mukaan. Rouhittu suklaa kipataan tökötin sekaan ja taas sekoitellaan.

Hilloa laitoin pohjalle pari ohutta raitaa ettei mene liian imeläksi. Testasin hillon ja täytteen yhteispeliä ennen päätöstä hillon lisäämisestä ja totesin, että ne tykkäävät toisistaan. Kämppis kommentoi oman osansa maisteltuaan, että ei se hilloa tarvitse, mutta ei se asioita pahennakaan. Sitten vain levitetään täyte pohjan ja hillon päälle. Kannattaa jättää toisesta reunasta muutama sentti ilman täytettä vähän kuin sushia (Neïnun susia...) rullatessa, että rullan saa kunnolla kasaan. Täytteetön on tietysti se uloimmaksi jäävä reuna.



Rullailua voi avustaa leivinpaperilla, jolla pötkö jo muutenkin köllöttää. Muuten meni tosi hyvin, mutta pohja halusi hiukan revetä pinnasta yhdestä kohtaa rullailun päätteeksi. Ei se mittään, ei se syömisen jälkeen kauhean kaunis ole kumminkaan.

Eikö ole kauheaa miten pitkästi näinkin yksinkertaisen asian saa ilmaistua kun alkaa töikseen jorista? Otan muuten kuvia mallilla "koko kauhea totuus", joten ei ole taaskaan mitään ammattilaisen tasoa ei. Sihti ei ihan toiminut tänään.

-Hatsu Arashi